Mitä välii

Selvä. Siis järjestötyössä tehdään jo sidosryhmäanalyysit, joita kutsutaan palvelumuotoilussa asiakkaiden kartoittamiseksi. Kerätään tietoa hyödynsaajista ja heidän näkökulmistaan hankesuunnittelutyöpajoissa, jota palvelumuotoilussa kutsutaan ymmärrysvaiheeksi. Järjestöjen kehittämiä uusia ideoita yhteiskunnallisen muutoksen luomaksi pilotoidaan, palvelumuotoilussa tehdään prototyyppejä.  Molemmat -hyvä hankesuunnittelu ja palvelumuotoilu- perustuvat osallistamiseen, palvelusta lopullisesti hyötyvän henkilön todellisuuden ymmärtämiseen ja äänen kuulemiseen. Järjestöissä työssä ahertavat kehittäjät ja suunnittelijat, muotoilutoimistoissa muotoilijat.

Teorian tasolla järjestötyön ja palvelumuotoilun välisiä yhtymäpintoja on useita.

Mikä sitten palvelumuotoilunäkökulman soveltamisessa on niin erilaista ja kiinnostavaa? Miksi siitä puhutaan? Mitä väliä sillä on, jatkaako loogisen viitekehyksen, outcome mappingin ja muiden jo järjestökentällä käytössä olevien menetelmien maailmassa vai ottaako käyttöönsä uusia, muotoilijoiden kehittämiä, tapoja sanoittaa, kuvata ja tuottaa hyvää?

Minkä takia itse innostuin aiheesta niin paljon, että kirjoitan blogiani keskellä yötä?

Vastaus on tapa, jolla palvelumuotoilumenetelmät pureutuvat ihmiselämän kokemuksiin. Palvelumuotoilu tarttuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyviin kokemuksiin ja antaa välineitä sille, miten niistä voi muotoilla sellaisia, että ne aiheuttavat hyvää oloa ja ”minä haluan tuota lisää!” tunnetta sekä asiakaspalvelijassa että asiakkaassa. Mitä jos järjestöjen vapaaehtoistyöntekijät lähtisivät jokaisesta tapaamisesta odottaen innolla seuraavaa kohtaamista järjestön vapaaehtoistyöntekijän ja vapaaehtoistyön kohderyhmän kanssa? Mitä jos hankkeiden kohderyhmien tunne järjestön järjestämisen työpajojen jälkeen olisi sama? Mitä jos järjestöjen työntekijät lähtisivät joka päivä töistä mielessään seuraava päivä, koska työpäivät muodostavat niin antoisia kokemuksia?

Minkälaisia yhteiskunnallisia muutoksia voisimme silloin luoda?

Mitä jos kokeilisimme jotain uutta?

Pyrin itse seuraamaan erään kokeneen muotoilijan vinkkiä: jos haluat luoda jotain uutta, altista itsesi aivan uudenlaiselle tilanteelle. Jos kaipaat uusia näkökulmia, hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jossa et ole koskaan ollut. Jos haluat uusia aistikokemuksia, vaihda työmatkareittiä, ihastele tuntematonta.

Nämä ovat muuten hyviä mahdollisuuksia tarkastella omaa kokemusta. Mitä uusi tilanne saa sinut tuntemaan? Mitä se tunne sinulle tarkoittaa? Mitä se tarkoittaa? Jos kysyt itseltäsi samaa viisi kertaa ja pääset ehkä lähemmäs omaa kokemusmaailmaa.

Mikko Leskelä selkeyttää uunituoreessa kirjassaan Ihmisoivallus -miten ihmisyyden ymmärtäminen mullistaa kaiken kehittämisen organisaatiossasi (lataa täältä) sitä, mitä kokemukset tarkoittavat. Kokemuksella viitataan ihmisen kokemukseen siitä, mitä mikäkin vuorovaikutustilanne saa hänessä itsessään aikaan. John Deweyn mukaan kokemuksella on siis aina seurauksensa -se heijastuu ihmisen teoissa (kts: Kai Alhanen 2013. John Deweyn kokemusfilosofia.). Leskelän mukaan kokemusta voidaan myös tarkkailla ihmisen arvojen kautta; mitä asiakkaiden funktionaalisia arvoja (esimerkiksi ajan tai rahan säästämistä), sosio-emotionaalisia arvoja (esimerkiksi identifioitumista tiettyyn ihmisryhmään tai tietynlaisen vuorovaikutuksen synnyttämistä) ja kulttuurisia arvoja (esimerkiksi liittymistä aina vain voimistuvaan oman ruumin kontrollin ja mittaamisen kulttuuriin) kyseinen toiminto tilanne vastaa tai ei vastaa. Näiden pohjalta muodostuu joko negatiivinen, positiivinen tai neutraali kokemus. Sitra on julkaissut kokonaisen kirjan jo muutama vuosi sitten siitä, että nykyään pitäisi keskittyä arvojen -ei innovaatioiden- luomiseen. Elämme elämystaloudessa, jossa ihminen on valmis maksamaan -teoissa tai rahassa- siitä, että saa kokea jotain hänelle itselleen merkityksellistä. John Dewey muistuttaa meitä, että kokemus syntyy aina vuorovaikutuksessa. Kokemus on aikaan, paikkaan ja vuorovaikutuksessa olevien osapuolten olemukseen sidottu, ja on siten aina uniikki. Toisaalta kokemuksiin liittyy selvä jatkumoajatus -edelliset kokemukset vaikuttavat nykyisiin kokemuksiimme, ja nykyiset kokemukset suuntaavat tulevia kokemuksiamme.

Mitä jos vaihtaisikin näkökulmaa ja tarkastelisikin sitä, mitä jokainen oma työtoimintoni saa aikaan muissa ihmisissä? Minkälainen kokemus jää alaisilleni vuorovaikutustilanteista kanssani, mitä jää käteen hankekumppaneillemme vuorovaikutuksemme ansiosta? Kokemusten muotoilua voi testata ensin pienimuotoisesti ja pyrkiä ymmärtämään omia alaisiaan ja sitä kautta muokkaamaan vuorovaikutustilanteista sellaisia, että niistä jäävät kokemukset ovat pääosin positiivisia. Esimiestyöskentely on järjestön sisäinen palvelu, jossa tuotetut kokemukset heijastuvat suoraan niin järjestön brändiin kuin hanketyön laatuunkin.

Kannattanee siis kokeilla -ja sitten selvinnee sekin, onks sil välii.

Tekijä: Milla Mäkinen

Olen intohimoinen muutosmuotoilija. Jaan blogeissani ajatuksiani paremman maailman muotoilemisesta. Lue lisää minusta nettisivuiltani www.millamakinen.com. I am a passionate change designer. In my blogs I share my ideas about change.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: