Virhe!

Näyttökuva 2018-6-19 kello 15.47.46Viimeiset pari viikkoa olen pohtinut erästä palvelumuotoiluajattelun ydinkysymystä: epäonnistumista. Epäonnistumiset ovat kokeilemisen kulmakivi. Jos ei uskalla kokeilla, usein taustalla vaanii pelko siitä, ettei kokeilu onnistukaan.

Tätä blogia kirjoittaessa pohdin paraikaa, onko tämä riittävän hyvä. Sana “epäonnistuminen” saa vatsan vääntymään ja aiheuttaa huolta siitä, mitä tästä saattaa koitua. Käsiä hikoiluttaa. KÄÄK! Erhe vaanii kulman takana.

Mutta mitä? Erhe on myös ihmiskunnan kehittymisen suurin voimavara.

Kokeellinen tutkiminen on välttämätön osa mm. luonnontieteiden kehittymistä. Ilman kokeiluja, joille on luontaista epäonnistua osittain tai kokonaan, emme tietäisi juuri mitään erilaisten aineiden ominaisuuksista tai ihmismielestä. Myös menestyneiden liikeideoiden takana on monen monta epäonnistunutta yritystä. Kokeellinen tekeminen pitää sisällään mahdollisuuden tekemällä oppimisesta -tämä on myös syy siihen, miksi samaa ajatusta sovelletaan myös muotoilussa. Sanonta “virheiden kautta voittoon” ei ole turhaan olemassa.

Jos kerran epäonnistumisen hyödyt ovat laajalti nähtävissä, miksi otsallani valuu hikikarpaloita?

Erään puhujan sanoja lainaten, Suomi on suunnitelmien maa. Suunnitelmia hiotaan pitkän aikaa ja usein yksin omissa toimistoissa. Kun suunnitelma vihdoin pullahtaa ulos, siihen liittyvät korjaukset (eli erheet) raivostuttavat, turhauttavat ja loukkaavat suunnittelijaa. Pahinta on, jos pitkään hiottu mestariteos onkin kauttaaltaan epäonnistunut. Suunnitelma arkistoidaan epäonnistuineiden aloitteiden kansioon, eikä siihen enää haluta vilkaistakaan sillä sen katsominen tekee pahaa.

Kaikki tämä voisi olla toisin, jos kokeilisimme ideoitamme jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eikä kokeilu olisikaan yhden ihmisen varassa, vaan usean ihmisen yhteinen, vuorovaikutuksellinen ideointiprosessi, jonka lähtökohtaisena oletusarvona olisi, että joku siinä menee joka tapauksessa vikaan -mutta ei se mitään, koska moka on vain mahdollisuus oppia lisää ongelmasta ja sen ratkaisuista!

Epäonnistumisia ei tarvitsisikaan enää pelätä! Epäonnistumisista voisi tulla luonnontieteilijöiden lisäksi myös järjestökehittäjän, suunnittelijan ja koordinaattorin paras ystävä!

Mitä siis pitäisi tehdä?

Tee virheistä ystäväsi. Juhlista niitä, palkitse itsesi epäonnistumisesta. Käy sen jälkeen läpi, mitä hyvää tästä jäi käteen ja kirjaa se ylös. Jatka samaan malliin seuraavan kuukauden ajan. Samaa voi kokeilla vaikka tiimissä!

Kerro sitten minulle, muuttuiko mikään?

Tekijä: Milla Mäkinen

Olen intohimoinen muutosmuotoilija. Jaan blogeissani ajatuksiani paremman maailman muotoilemisesta. Lue lisää minusta nettisivuiltani www.millamakinen.com. I am a passionate change designer. In my blogs I share my ideas about change.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: