Oletko käynyt viime aikoina Helsingin Asematunnelissa? Joko huomasit penkit, jotka ovat ilmestyneet rullaportaiden yläpäähän ja joille voi istahtaa matkustamisen lomassa? Penkit saivat omassa mielessäni liikkeelle moniakin ajatuksia. Ei ole kyse vain penkeistä, vaan tarvelähtöisestä tilan muotoilusta!
Ennen Asematunnelissa hengailtiin joka tapauksessa, nyt sille paikalle, jossa ennen vaan ”norkoiltiin” ja nojailtiin seiniin (eikä edes juuri niihin, koska tila on erittäin avoin), on aseteltu mukavan näköisiä ja luokseen kutsuvia penkkejä ja tuoleja – miten nerokasta!
Tunnelissa on havaittu, että ihmiset kokoontuvat juuri tuohon paikkaan (eli heillä on tarve tavata toisiaan, hengähtää, pelata, tsekata kännykkää, tms. juuri siinä nimenomaisessa paikassa) ja niinpä heidän tarpeeseensa on vastattu tuomalla tilaan esineitä, jotka helpottavat kokoontumista. Ihmislähtöistä muotoilua parhaimmillaan! Kaiken takana on havainnointi ihmisten käyttäytymisestä ja siitä mitä ihmisten käyttäytyminen viestittää heidän tarpeistaan.
Mitä muuten penkit kertovat ihmisten tarpeista ja käyttäytymisestä? Siitäkin löytyy lisää tietoa netistä, esim. Keravan kaupungin penkkikyselyn mukaan (2018), Keravalla penkkejä käytetään mm. eläinten ja luonnon tarkkailuun, mietiskelyyn, virkkaamiseen, hetken pysähtymiseen (jonkun asian ratkaisemiseen, kuten kiven poistaminen kengästä) ja levähdyspaikkana. Tarpeen penkeille Asematunnelissa voi havaita myös netissä, esim. Vauvafoorumilla!
Asematunneliin liittyy myös paljon tunteita, joita voidaan tilaa muokkaamalla muunnella. Useat kaupunkilaisten turvallisuuden tunteeseen liittyvät kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että helsinkiläiset kokevat merkittävää turvattomuuden tunnetta juurikin asemilla ja asemien läheisyydessä. Kun tällaisesta tilasta muokataankin olohuoneen kaltainen, tuo se parhaimmillaan samalla tilaan mukanaan olohuoneisiin liittyviä tunteita, kuten lämpöä ja mukavuutta. Esineet siis muotoilevat parhaimmillaan myös asenteita!
No, mitä jos tätä samaa mallia käyttäisi myös järjestöjen toiminnan muotoiluun? Kun käyttäytyminen osoittaa jotain, tartutaan tarpeeseen ja muokataan toimintaa sen mukaan. Käytännössä vaikka: jos ihmiset eivät enää tule johonkin toimintaan mukaan, mennäänkin havainnoimaan ja mysteerishoppailemaan johonkin sellaiseen toimintaan, johon samoja ihmisiä virtaa solkenaan. Missä he ovat? YouTubessa tai EpicGamesissa, Facebookissa, Snapchatissa tai Instassa? Oodissa? Kallion kirjastossa? Terveysasemilla tai Kelassa jonottamassa? Työpaikoilla, kouluissa tai yliopistoissa? Kahviloissa, lentoasemalla tai vaatekaupoissa? Tai juurikin tuolla penkkiryppäällä Asematunnelissa?
Kun paikka on identifioitu, mitäpä jos vaikka joka viikko joku tiimistä lähtisikin pois toimisto-olosuhteista, ”hengailemaan” ihmisten pariin ja kirjaamaan ylös havaintojaan paikkaan, jossa he muutenkin arjessaan oleskelevat. Pieneen vihkoon tai vaikka kännykän yhteiseen WhatsApp-ryhmään voisi sitten kirjata, mitä ihmiset tekevät, mikä heitä houkuttelee puoleensa, mikä työntää pois luotansa? Havainnot voisi tuoda mukaan viikottaiseen tiimipalaveriin, jossa toimintaa voitaisiin yhdessä muokata havaintojen mukaisesti kohti ihmisten käyttäytymisen ilmentämiä tarpeita. Pienet kokeilut ovat oiva keino tähän.
Ei kun testaamaan, eikö niin? Käy vaikka ensitöiksesi hengaamassa Rautatieaseman penkeillä ja jututtamassa siellä muutamaa ihmistä arjen tarpeista. Sen lisäksi voi käväistä vaikka juurikin siellä Vauvafoorumilla.
Mitä ideoita herää?
Palvelumuotoilua 