Vietin erään maanantaiaamupäivän kuunnelleen erittäin inspiroivaa kertomusta siitä, miten vapaat muutosagentit muotoilevat maailmaamme. Ilmastoveivin liikkeelle panija, Laura Kolehmainen, istahti hetkeksi kanssani Helsingin Tiedekulmaan juomaan kahvia.
Ilmastoveivin takana olleet nuoret aikuiset mobilisoivat kahdeksassa kuukaudessa yli 60 000 Suomessa asuvaa ihmistä ajamansa muutoksen taakse. Vapaaehtoisia työtunteja kertyi arviolta noin 20 000. Kaikki tapahtui ilman järjestöä tai muuta virallista organisaatiota.
”Mitä enemmän eri järjestöjen kanssa jutteli, sitä enemmän niiden ammattimaisuus vaikutti. Mutta silti ei olis tullu mieleenkään mennä niihin mukaan. Niiden rooli on ihan eri. Me edustetaan tavallisia kansalaisia, joiden pääviesti on se, että me halutaan muutosta”, totesi Laura.
200 organisaatiota lähti kuitenkin mukaan tukemaan liikettä, joukossa useita järjestöjä. Kun muutos menee kovaa vauhtia eteenpäin, järjestöjen tehtävänä on hypätä liikkuvaan junaan ja tukea tekijöitä päämäärässään. Junan löytää vain, jos osuu reitille. Kannattaa siis hengailla asemilla.
Toistan useissa pitämissäni palvelumuotoilukoulutuksissa, että palvelumuotoilijan tärkein tehtävä on tutustua ihmisten arkeen olemalla uteliaana siellä missä ihmiset arjessaan liikkuvat. Tämä edellyttää sitä, että tunnistamme ja tunnustamme keitä nämä ihmiset ovat ja tiedämme, mistä heidän arkimaailmansa koostuu. Ensimmäinen teko vapaaehtoistoiminnan muotoilussa on siis selvittää, missä vapaaehtoiset tai potentiaaliset vapaaehtoiset arjessaan liikkuvat. Mikä heidät saa liikkeelle (mikä heitä ahdistaa tai innostaa, mikä iso kuva kiinnostaa), mikä heidät reiteillään pysäyttää?
Yhdistelin vapaan toiminnan elementtejä yhteen kuvaan. Tarvitaan momentum, tietoa ja yhden ihmisen ahdistus, joka tempaa mukaansa monta muuta.
Kun joukko kasvaa, sitä pitää yhdessä yhteiset draiverit. Ilmastoveivi eteni viiden voiman avulla: 1. rohkeus ja uskallus lähestyä ketä vaan (yhteyttä otettiin tarvittaessa vaikka tasavallan presidenttiin), 2. aito yhdessä tekemisen meininki titteleistä viis (titteleitä hyödynnettiin voimavarana, mutta niiden ei annettu mennä ihmiseltä ihmiselle kohtaamisen edelle), 3. vapaus tehdä silloin kun voi ja sitä mitä voi (ihmisten vaihtuvuus oli valtavaa, mutta sujuvaa), 4. aito luovuus (ei rajoituksia tai brändiä, jonka voi pilata), 5.oma voimaantuminen konkreettisten tekojen tekemisen ja lupauksen täyttymisen kautta. Suurimmaksi esteeksi radalla koettiin virallisen organisoitumisen tuomat esteet (hitaus, brändin varjelemiseen liittyvä tekojen rajoittaminen, rahan mukanaan tuomat valta-asetelmat). Ilman virallista organisaatiota ei näitä esteitä ollutkaan olemassa.
Porukalla oli lisäksi yksi tärkeä yhteinen tekijä: suuri huoli ilmastonmuutoksen vaikutuksista omaan arkeensa. ”Emme pysty oikeasti suunnittelemaan omaa elämäämme 20 vuoden päähän”, he totesivat. Tätä ei meinata kuulla, joten jotain oli tehtävä, ennen kuin olisi liian myöhäistä.
Mitä tästä voisi sitten vapaaehtoistoiminnan muotoiluun ammentaa? Merkittävin tekijä yhteisen toiminnan onnistumisessa oli ahdistuksen kuuleminen. Lisäksi suotiin vapaus tehdä jotain konkreettista, jota muut (ne, jotka eivät ole lupaustaan ilmastonmuutoksen suhteen vieläkään pystyneet lunastamaan) jättävät tekemättä. Teot ja niihin liittyvä konkreettinen, lähitulevaisuudessa saavutettavissa oleva, lupaus oli yhdessä, yhteisen näköiseksi ja kuuloiseksi, muotoiltu -ei ulkoapäin määritelty.
Ilmastoveivi edustaa vapaata toimintaa -vapaaehtoistoimintaa ilman ehtoja.
Rupesiko kiinnostamaan, miten omaa toimintaa voisi muotoilla samaan suutaan? Lataa Ilmastoveivin malli Ilmastoveivi_final ja lähde vaikka tarkastelemaan omaa toimintaa mallin kautta. Miten teidän toiminnassa mallissa näkyvät eri elementit toimivat?
Palvelumuotoilua 