Palvelumuotoilun 12 käskyä

Pääsin perjantaina Suomen palvelumuotoilijoiden verkoston tarjoamaan illanviettoon Goforelle kuuntelemaan erästä palvelumuotoilukirjallisuuden johtohahmoista –Marc Stickdornia. Marcin viimeisin tapa jäsentää palvelumuotoilua (kyllä, palvelumuotoilija iteroi eli muotoilee jatkuvasti myös omaa diskurssiaan!) kiteytyy 12 käskyn ympärille -12 Commandments, kuten hän itse näitä nimittää.

Marcin vapaasti suomentamani 12 pointtia ovat erinomainen muistilista myös järjestö- ja yhdistystyön kehittämiselle:

  1. Kutsu sitä ihan miksi vain. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin myös sillä prosessilla, näkökulmalla ja työkalupakilla, jota tällä hetkellä palvelumuotoiluksi  kutsutaan. Työskentelytavan nimellä ei kuitenkaan ole väliä, vaan sisällöllä.
  2. Tee surkeita ekoja luonnoksia. Aloita ongelmien ja ratkaisujen visualisointi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja jaa ajatuksesi muiden kanssa. Luonnostele muutospolkuja, uuden organisaation muotoa, hankesuunnitelman sisältöjä vihkoon, fläpille, mihin vain -ennen kuin kirjaat sen Word-dokumenttiin.
  3. Olet fasilitaattori. Muutosta muotoilevien tärkein tehtävä on fasilitoida muiden muutospolkua, eli saattaa erilaisia ihmisiä yhteen ja edistää heidän välistään vuoropuhelua ja ymmärrystä. Tämä on edellytys myös parhaalle järjestötyölle.
  4. Tee, älä puhu. Palvelumuotoilulle (tai miksi sitä haluatkaan kutsua), on olennaista tehdä ja toimia, ei puhua. Eli: rakenna,  visualisoi, piirrä, näyttele -opi ongelmasta ja ratkaisuista toimien, ei puhuen. Tekeminen saa ajattelemaan aivan eri tavalla, kuin asioiden suora sanoittaminen.
  5. Joo, mutta… & joo, ja… Pidä ovet ja ikkunat auki erilaisille vaihtoehdoille sekä ongelmien että ratkaisujen etsimisessä ja muistuta myös muita siitä, että kaiken voi aina myös tehdä toisin.
  6. Löydä oikea ongelma ennen kuin ratkaiset sen oikein. Panosta siihen, että löydät tarpeet, joita ihmisillä on ja luo ratkaisu vasta sitten. Myös järjestötyötä on tärkeää muotoilla omat oletukset unohtaen. Panosta siis siihen, että löydät aidot tarpeet ihmisten elämästä ja luo sitten vasta niihen ratkaisuja.
  7. Kokeile aidossa maailmassa. Kun luonnoksesi on valmis, näytä se niille, joiden elämää niillä pyrit muuttamaan. Mikä siinä toimii, mikä ei? Mitä pitäisi vielä muokata? Testaa luonnosta siellä, missä ihmiset arjessaan ovat -älä oman toimiston sisällä.
  8. Älä laita kaikki munia samaan koriin. Moneen haasteeseen on monia erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Muista pitää ne kaikki elossa. Voihan olla, että aluksi ajattelemasi ratkaisu ei toimikaan.
  9. Pointti ei ole hienot työkalut, vaan maailman muuttaminen. Palvelumuotoilu tarjoaa hienoja työskentelypohjia tai templeittejä ja termejä. Nämä eivät kuitenkaan ole avain muutosten luomisessa. Muutos itsessään on kaiken A ja O.
  10. Suunittele iterointi ja muuta suunnitelmia. Muista muokata ja mokata, muokata ja mokata niin kauan kuin on tarve. Ekan luonnoksen ei kuulukaan vielä toimia. Eikä ehkä tokan, eikä kolmannen, eikä neljännenkään. Huomioi tämä kun suunnittelet muutoksia.
  11. Tsuumaa läheltä kauas ja kaukaa lähelle. Tarkastele ihmisten arkea läheltä ja kaukaa, tietoisesti. Pyri ymmärtämään laajempaa kokonaisuutta, jossa se muodostuu ja samalla yksilön erityistilannetta.
  12. Ihan kaikki on palvelua. Palvelut ovat prosesseja, joissa liikkuu tietoa, taitoa tai kompetensseja ihmisten välillä. Kaikkia näitä käskyjä voi soveltaa kaikkiin sellaisiin prosesseihin. Katsele ympärillesi -näitä on kaikkialla!

palvelumuotoilun12käskyäStickdorn_1

 

 

Työntekijä- ja vapaaehtoiskokemuksia parantamalla 147 % parempaa maailmaa?

ihmisetKun organisaatioita ja niiden prosesseja lähdetään muotoilemaan, harvinaisen usein työntekijät tai vapaaehtoiset jäävät unholaan. Asiakas- ja käyttäjäkokemushypetyksen lomassa turhan usein unohtuu, ettei asiakkaiden, käyttäjien, kohderyhmien tai hyödynsaajien kokemuksia voi parantaa ilman, että lähtee ensin liikkeelle ”talon sisältä”, työntekijä- ja vapaaehtoiskokemuksista. Hyvät asiakaskokemukset kun muodostuvat aina työntekijän tai vapaaehtoisen ja hänen kanssaan asioivan ihmisen vuorovaikutuksessa.

Olen pohtinut työntekijä- ja vapaaehtoiskokemuksissa piilevää potentiaalia jo jonkin aikaa. Sitten törmäsin Teemu Hankasen ja Amalia Ojasen puheenvuoroon Suomen Kuvalehdessä. Sen mukaan järjestöissä vastuu työhyvinvointi- tai kuormituskysymyksistä siirtyy helposti työntekijöille.

Kirsikka Selanderin syyskuussa 2018 julkaistu väitöskirjatutkimus tiivistää erinomaisesti järjestötyöntekijöiden ja –vapaaehtoisten kokemuksiin liittyvät haasteet (s. 10-11).

”Palkkatyö ei ole yhtä vakiintunut osa kolmannen sektorin toimintaa kuin se on yksityisellä ja julkisella sektorilla. Toiminta on organisoitu pitkälti vapaaehtoisvoimin, mikä leimaa organisaatiokulttuuria. Vapaaehtoistyön logiikan mukaisesti kolmannen sektorin toimintaympäristö sallii työntekijöille suhteellisen itsenäisen työotteen ja runsaasti mahdollisuuksia hyödyntää omaa osaamistaan. Sen kääntöpuolena on kuitenkin tietty työn organisoimattomuus, mikä ilmenee muun muassa työhön liittyvänä kiireenä ja ennakoimattomuutena. Kiire ja ennakoimattomuus hankaloittavat työssä suoriutumista, mikä voi edelleen heikentää palkansaajien työhyvinvointia.

Kolmannella sektorilla työhyvinvoinnin kehittämistä ja siitä huolehtimista hankaloittavat lisäksi työyhteisöön liittyvät jännitteet ja rahoituspohja, jotka eivät huomioi työhyvinvointiin liittyviä asioita. Kolmannella sektorilla työantajana toimivat useimmiten vapaaehtoisista koostuvat hallitukset, joilla ei ole välttämättä riittävää osaamista palkkatyön johtamiseen. Lisäksi heidän suhtautumisensa organisaation toimintaan on toisenlainen kuin palkansaajilla. Vapaaehtoiset työskentelevät organisaation hyväksi omalla vapaa-ajallaan ilman korvausta, joten on esitetty, että he odottavat tietynasteista vapaaehtoistyön eetosta myös. He voivat esimerkiksi odottaa palkansaajien tinkivän työsuhde-eduistaan organisaation hyväksi tai siirtävän työaikaansa iltoihin ja viikonloppuihin, jolloin myös vapaaehtoiset ovat toiminnassa mukana. On myös havaittu, etteivät hallitukset ole innokkaita panostamaan palkansaajien työhyvinvoinnin kehittämiseen, sillä heidän näkökulmastaan palkansaajat ovat korvattavissa, kun taas työhyvinvointiin käytetyt varat ovat pois organisaation varsinaisesta toiminnasta. Näin ollen yhteistoiminta vapaaehtoisten kanssa voi osaltaan lisätä organisaation sisäisiä jännitteitä ja heikentää palkansaajien työhyvinvointia.”

Mistä sitten lähteä liikkeelle? Ihmiskeskeinen muotoiluajattelu (human centered design) on tähän oiva työkalu. Lähde liikkeelle omista työntekijöistä ja vapaaehtoisista ja selvitä, mistä heidän työpäivänsä koostuvat ja mitä hyvä kokemukset näiden päivien sisällä heille tarkoittavat hyödyntäen esim. luotaimia ja ”päivä elämässä”-menetelmiä.

Työntekijä- ja vapaaehtoiskokemusten muotoilu kannattaa kaikin puolin. Jake Trusselin mukaan voittoa tuottavalla puolella työntekijäkokemuksen parantaminen voi parantaa tuottavuutta jopa 147 %.

Mitä jos voisimme luoda vapaaehtois- ja työntekijäkokemuksia muotoilemalla 147 % enemmän yhteiskunnallista hyvää?

Fasilitoi, fasilitoi, fasilitoi!

Mikä on kaikkein tärkein osaamisalue hyvälle palvelumuotoilulle? Fasilitointi! Mitä se sitten oikein on?

Fasilitointi sana tulee englanninkielen sanasta ”facilitation”, joka tarkoittaa sen edesauttamista, että jostain tulee helpompaa. Fasilitointi on tulukset, jotka auttavat pitämään yhteisen liekin hengissä.

Kun työpajan lopuksi kaikki tuntevat tulleensa kuulluksi ja lopputulemana työstetty strategia, tavoite tai muu tuotos on yhtäkkiä kaikkien silmien edessä seinällä tai pöydällä ja näyttää kaikkien mielestä juuri siltä kuin sen pitäisikin, on fasilititaattori onnistunut työssään.

Parhaillaan fasilitointi on kuin taikaa. Kutsutaanhan sitä myös ”ihmisten yhteen tuomisen taiteeksi” erilaisten tapaamisten ja kohtaamisten avulla.

Fasilitoinnin avulla hyvin erilaisestikin ajattelevat ihmiset saadaan systemaattisen työskentelyn ansiosta katsomaan yhteen suuntaan. Fasilitointi on palvelumuotoilupakin työkaluista haastavin ja vaatii paljon harjoittelua, uskallusta ja luovuutta. Fasilitointiosaamista opetetaan kuitenkin palvelumuotoilukursseilla harmittavan vähän (jos etsit tähän apua, ilmoittaudu palvelumuotoiluopintojen lisäksi vaikka xPedion ammattifasilitaattori-valmennusohjelmaan).

Mutta, mistä on sitten hyvä fasilitointi tehty? Tässä oma checklistani:

1. Varmista, että osaat ulkoa laajan kasan menetelmiä, jotta voit vetää tilanteen vaatiessa takataskusta erilaisia menetelmiä ryhmän fasilitointiin. Hyvä paikka aloittaa on tämä.
2. Kokeile erilaisia menetelmiä –ensin vaikka omassa työporukassa. Hio ja päivitä menetelmiä kunkin ryhmän näköiseksi ja kuuloiseksi. Pyri varmistamaan, että menetelmät edesauttavat kaikkien tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua.
3. Tee hyvissä avoin huolellinen suunnitelma fasilitoidun session tai prosessin kulusta. Mitä enemmän yksityiskohtia omassa suunnitelmassasi on, sen parempi. Keskustele session pyytäjän kanssa suunnitelman sisällöistä ja varmista, että tavoitteet ovat selvät sekä sinulle, että tilaajalle.
4. Laadi session pyytäjälle selkeä ohjelma, josta hän saa yhdellä vilauksella selville, mitä tuleman pitää.
5. Teetä aiheeseen orientoiva, yksi, helppo, mutta ajatuksia herättävä, ennakkotehtävä.
6. Kartuta kokemuspakkiasi –fasilitoi, fasilitoi ja fasilitoi. Tutustu omaan fasilitointityyliisi! Hanki tarvittaessa lisätietoa ja –kokemusta asioista, jotka tuntuvat vaikeimmilta.
7. Varmista, että tila, jossa fasilitointi tapahtuu, on fasilitoinnin kannalta toimiva. Pystyykö siellä fasilitoimaan tilaisuuden, joka sinulla on mielessä, vai pitääkö tilaa muuttaa?
8. Muista tilaisuuden ruoka ja juomat. Inspiroivatko ne muutokseen vai välittävätkö ne mielikuvan siitä, että asiat jatkuvat kuten ennenkin? Esimerkiksi täältä löydät luovia vaihtoehtoja.
9. Muista piirtää. Piirtäminen auttaa muistamaan, löytämään luovia ratkaisuja ja löytämään yhteisen suunnan. Piirrä ja kutsu osallistujia piirtämään kanssasi!
10. Kiitä osallistujia ja tilaajaa.

Fasilitointi_muistilista

Minkälainen on sinun listasi?

Piirustellen kohti muutoksia?

new doc 2019-01-15 17.51.34_1

Visualisointi on muotoiluajattelun ydintä. Muotoilija ajattelee piirtäen, muovaillen, rakentaen, erilaisia luonnosmalleja eli prototyyppejä tuottaen. Olen itse myös viime aikoina innostunut visualisoimisen taiasta muutoksen luomisessa. Piirtäminen auttaa konkretisoimaan abstrakteja ajatuksiamme, jolloin pääsemme helpommin ”samalle sivulle” muiden kanssa.

Kokeile vaikka!

Pyydä työkaverit kokoon ja pyydä heitä jokaista piirtämään 10 sekunnissa jokin arkinen asia, kuten vaikka ”vaate”. Lopputulema saattaa hämmästyttää ja ihan varmasti ilahduttaa! Joku piirtää housut, toinen puvun, kolmas t-paidan, neljäs viimeistä yksityiskohtaa myöden hiotun asukokonaisuuden. Se, mitä kukin sana meille kuvastaa, saattaa visualisoitua toisen päässä hyvin erilaisena. Visualisoimisen avulla aina ”vaatteesta” puhuessanne voitte palata yhteisesti tehtyyn piirrokseen, ja palauttaa näin mieleen, mistä puhutaankaan.

Samalla tavalla voit herätellä keskustelua erilaisista organisaationne prosesseja. Tehtävänantona voi olla vaikka ”piirrä perehdytysprosessi”, jonka kautta voidaan lähteä tutkimaan, kuinka erilaisena prosessi näyttäytyy eri ihmisten mielissä. Piirtämisen jälkeen piirustukset kannattaa koota seinälle näyttelyksi, jota voidaan yhdessä tarkastella. Mitä piirustukset kertovatkaan meistä ja organisaatiosta?

Piirustelun taika on myös paljon muuta.

Piirustelu auttaa meitä muistamaan asioita paremmin kuin pelkkä kirjoitettu tai kuultu puhe. Näin se edistää myös oppimista, kuten tänään puhuttiin Mukamas Learning Designin innostavassa visuaalisen fasilitoinnin intensiivipäivässä. Kuvat helpottavat kertomista ja ymmärtämistä maailmassa, joka on täynnä erilaisia visuaalisia symboleja –emojeja, meemejä ynnämuita.

Maija Kotamäki muistutti koulutuksessa (josta seuraava kuvakin blogiin päätyi), että tutkimusten mukaan ihmiset myös pitävät toisten ihmisten piirustusten katselusta. Piirustukset tuovat siis hyvää mieltä sekä niiden tekijälle että katselijalle!

img_6966

Ei siis muuta kun treenaamaan. Jos alkuun pääsy tuntuu hankalalta, käy vaikka ensin katsomassa Maijan kaksi ilmaista webinaaria YouTubesta: Visuaalisen fasilitoinnin webinaari 1 ja Visuaalisen fasilitoinnin webinaari 2.

Mukavia piirusteluhetkiä!

Mitä järjestöt voivat oppia Googlelta?

No niin, uusi vuosi, uudet kujeet. Mistä kannattaa aloittaa? Googlesta!

screen shot 2019-01-10 at 9.51.46 am

Google on maailman käytetyin hakukone. Suomessa tehdään päivittäin jopa 30 miljoonaa Google-hakua. Vuonna 2018 googlattiin erityisesti presidentinvaaleja, Airiston helmeä, tuhkarokkoa, kuunpimennystä ja kansalaisaloitetta. Myös aktiivimalli, GDPR, Kalastajatorppa, Oodi ja Liike Nyt! olivat Suomessa googlattujen puheenaiheiden Top-10-listalla.

Mitä tekemistä tällä sitten on järjestöjen kanssa?

Minna Komulainen kirjoittaa kirjassaan ”Menesty digimarkkinoilla”, että digitalisaatio on avain yritysten menestykseen. Samat ihmiset, jotka muodostavat yrityksiä, oppilaitoksia ja muita ihmisten yhteenliittymiä, ovat myös niitä, joista järjestömaailma muodostuu. Niinpä Komulaisen oppeja kannattaa soveltaa yhtä lailla myös järjestöissä. Digitaalisen näkyvyyden kehittämisen ensimmäinen askel on Komulaisen mukaan asiakkaiden kuunteleminen heidän käyttämissään digikanavissa. Google Trends on hyvä paikka aloittaa, sillä sieltä näkee yhdellä silmäyksellä, mitä ihmiset milloinkin hakevat.

screen shot 2019-01-10 at 9.18.04 am

Mihin oma järjestösi hakee ratkaisua? Onko sillä tarjottimellaan jokin ratkaisu, jota vaikka Liike Nyt! tarjoaa myös omalta osaltaan? Ei kun tutkimaan! Nyt emme hae poliittisia linjauksia vaan palvelumuotoiluajattelun peruskauraa eli insighteja, ”sisäpiirinäkökulmia”, oivalluksia siitä, minkälaisten asioiden kanssa ihmiset päivittäiselämässään kamppailevat ja minkälaisten ratkaisujen puoleen he kääntyvät. Mitä Google Trendsin kymmenen haetuinta puheenvuoroa siitä kertovat?

Kun trendit on kartoitettu, Googlelta voi myös lähteä hakemaan vinkkejä siihen, miten nytkäyttää oman järjestön tai yhdistyksen toiminta uudelle vaihteelle Googlen kehittämän Design Sprintin avulla. Testasimme tätä syksyllä pari kertaa myös Kukunorissa. Lopputulemana yksi strategialuonnos ja toipumispelikonsepti ja paljon innostusta ja hyvää mieltä –kannattaa siis ehdottomasti kokeilla!

esitelmä_kuva8

Jos vuonna 2019 pitäisi jotain tiettyä asiaa pitää koko ajan mielessä, sanoisin, että se on kysymysten kysyminen ja uusista paikoista ratkaisuehdotusten hakeminen.

Uteliaisuus on innovatiivisuuden perusta -sitä kannattaa siis vaalia!

Kirja(ko muka) palvelu?

Reilu vuosi sitten sain idean. Palvelumuotoilu -ja myöhemmin palvelumuotoiluajattelu- olivat pyörineet omassa mielessäni jo pitkään. Mitä ne ovat? Miten niitä voisi hyödyntää järjestö- ja yhdistystyössä? Aloitin kokoamaan yhteen ajatuksiani. Syntyi idea kirjasta, oppaasta, työkirjasta tai vihkosta, jonka avulla jokainen yhdistys- tai järjestötoimija voisi saada edes jotain itselleen palvelumuotoiluajattelusta. Näin voisimme ottaa jälleen yhden askeleen eteenpäin matkallamme kohti yhteiskuntaa, jossa kaikkien ääniä kuullaan ja kaikki nähdään.

Rupesin kirjoittamaan kirjaa ”Palvelumuotoiluajattelemalla paremmaksi? Opas järjestö- ja yhdistystoimijoille”. Ensimmäinen ajatus mielessäni oli, miten kirjan kirjoittamisessa voisi palvelumuotoiluajattelua soveltaa?

Palvelumuotoiluajattelu lähtee ihmisistä. Heidän tarpeensa ja osaamisensa ovat kaiken keskiössä. Palvelumuotoiluajattelija on siis aina kiinnostunut siitä, keitä varten palvelut ovat olemassa ja ketkä niitä tuottavat. Mitä kaikki ne ihmiset kokevat palvelun aikana?

Kirjallakin on oma käyttäjä- ja tuottajakuntansa. Lähdin siis liikkeelle pohtien, ketä varten kirjaa kirjoitan. Toiminnanjohtajia? Kehittäjiä? Muuten vain uteliaita järjestö- ja yhdistystoimijoita? Hanke- tai ohjelmavastaavia, viestintä- ja varainhankintapäällikötä ja vapaaehtoistoiminnan kehittäjiä? Syntyivät kirjan persoonat: Tarja, Kalle, Mariam ja Hilla, joille kuvittaja Hilma Roppola antoi fyysisen muodon.

Screen Shot 2018-07-30 at 2.22.38 PM

Minä, kirjan kirjoittaja, taittaja ja tuottaja, olen tämän asiakassuhteen palveluntuottaja. Tehtäväkseni jäi siis tuottaa mahdollisimman hyvin Tarjan, Kallen, Mariamin ja Hillan tarpeisiin vastaava tietopaketti –tai työkirja; jokin, jonka avulla saataisiin aikaan kokemuksellisen järjestö- ja yhdistystoiminnan kehittämiseen liittyviä ahaa-elämyksiä mahdollisimman laajasti. Hyvä tarkottaisi myös miellyttävää ulkonäköä, sellaista joka kutsuu puoleensa ja vastaa nykymaailman lukijan tarpeisiin. Tarvittaessa täytyy pystyä lukemaan vain 280 merkkiä ja saada siitäkin jotain ahaa-elämyksiä. Seuraavaksi palveluntuottajana piti miettiä, miten tuottaa mahdollisimman hyvä painojälki ja asettaa sellainen hinta, joka ei asetu esteeksi palvelun saatavuudelle.

Kun kirjaa ajatellaan palveluna, tämä ei kuitenkaan riitä. Palvelumuotoiluajattelun soveltaminen kirjaan tarkoitti ennen kaikkea sitä, että kirjan sisällöt oli tuotettava yhteistyössä kirjan potentiaalisen lukijakunnan kanssa, mieluiten tavalla, joka olisi heillekin mahdollisimman helposti lähestyttävä. Keräsin siis ympärilleni suljetun Facebook-ryhmän, johon saatoin syöttää kirjaan liittyviä ajatuksiani ja kysymyksiäni siellä olleille 13 järjestö- ja yhdistystyön ja palvelumuotoilun aktiiveille koko kirjan työstön ajan. Tein kyselyitä, keskustelin aiheesta eri pöydissä. Kirjan sisältö alkoi pikku hiljaa hahmottua.

Palvelumuotoiluajattelija työstää palveluita protoillen. Niinpä, siinä vaiheessa kun kirja oli jo jonkinlaisessa kuosissa, printtasin siitä useamman luonnosversion, vein plärättäviksi fyysisesti muille ja lähetin sähköpostitse myös henkilöille, joille yhdistys- ja järjestötyö oli tuttua mutta palvelumuotoilu ei.

Lisäsin jotain, poistin toista. Muokkasin ja korjasin, hioin, luin muita kirjoja. Etsin teoksia –mitä vain sellaisia- jotka näyttäisivät tai tuntuisivat mielenkiintoisilta.

Viimein uskaltauduin tähän pisteeseen; ensimmäisen version ulos syöttämiseen. Nyt kirja on ostettavissa. Se jatkaa elämäänsä palvelumuotoiluajattelun näkökulmasta: sen sisään on kirjattu palvelumatka, jota lukija voi itse sitä kulkiessaan arvostella. Palvelun tuottajana odottelen niitä myös omaan sähköpostiini.

Book-Mockup-Paremmaksi (1)

Palvelumuotoiluajattelusta on toden totta moneen. Se auttaa hahmottamaan asioita ohi oman ajatusmaailman ja pakottaa laittamaan omat oletukset taustalle. Samalla siinä lepää monta mahdollisuutta paremman maailman muotoilemiseen –jos teemme sitä kunnolla, muita ihmisiä kunnioittaen ja arvostaen.

P.s. Tulethan mukaan kirjan lanseeraustilaisuuteen pohtimaan yhdessä, miten palvelumuotoiluajattelua voisi järjestö- ja yhdistystyössä hyödyntää. Omien ajatusten jakaminen –keskeneräisinäkin- on vähintä, mitä voimme tämän maailman parantamiseksi tehdä.

Virhe!

Näyttökuva 2018-6-19 kello 15.47.46Viimeiset pari viikkoa olen pohtinut erästä palvelumuotoiluajattelun ydinkysymystä: epäonnistumista. Epäonnistumiset ovat kokeilemisen kulmakivi. Jos ei uskalla kokeilla, usein taustalla vaanii pelko siitä, ettei kokeilu onnistukaan.

Tätä blogia kirjoittaessa pohdin paraikaa, onko tämä riittävän hyvä. Sana “epäonnistuminen” saa vatsan vääntymään ja aiheuttaa huolta siitä, mitä tästä saattaa koitua. Käsiä hikoiluttaa. KÄÄK! Erhe vaanii kulman takana.

Mutta mitä? Erhe on myös ihmiskunnan kehittymisen suurin voimavara.

Kokeellinen tutkiminen on välttämätön osa mm. luonnontieteiden kehittymistä. Ilman kokeiluja, joille on luontaista epäonnistua osittain tai kokonaan, emme tietäisi juuri mitään erilaisten aineiden ominaisuuksista tai ihmismielestä. Myös menestyneiden liikeideoiden takana on monen monta epäonnistunutta yritystä. Kokeellinen tekeminen pitää sisällään mahdollisuuden tekemällä oppimisesta -tämä on myös syy siihen, miksi samaa ajatusta sovelletaan myös muotoilussa. Sanonta “virheiden kautta voittoon” ei ole turhaan olemassa.

Jos kerran epäonnistumisen hyödyt ovat laajalti nähtävissä, miksi otsallani valuu hikikarpaloita?

Erään puhujan sanoja lainaten, Suomi on suunnitelmien maa. Suunnitelmia hiotaan pitkän aikaa ja usein yksin omissa toimistoissa. Kun suunnitelma vihdoin pullahtaa ulos, siihen liittyvät korjaukset (eli erheet) raivostuttavat, turhauttavat ja loukkaavat suunnittelijaa. Pahinta on, jos pitkään hiottu mestariteos onkin kauttaaltaan epäonnistunut. Suunnitelma arkistoidaan epäonnistuineiden aloitteiden kansioon, eikä siihen enää haluta vilkaistakaan sillä sen katsominen tekee pahaa.

Kaikki tämä voisi olla toisin, jos kokeilisimme ideoitamme jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eikä kokeilu olisikaan yhden ihmisen varassa, vaan usean ihmisen yhteinen, vuorovaikutuksellinen ideointiprosessi, jonka lähtökohtaisena oletusarvona olisi, että joku siinä menee joka tapauksessa vikaan -mutta ei se mitään, koska moka on vain mahdollisuus oppia lisää ongelmasta ja sen ratkaisuista!

Epäonnistumisia ei tarvitsisikaan enää pelätä! Epäonnistumisista voisi tulla luonnontieteilijöiden lisäksi myös järjestökehittäjän, suunnittelijan ja koordinaattorin paras ystävä!

Mitä siis pitäisi tehdä?

Tee virheistä ystäväsi. Juhlista niitä, palkitse itsesi epäonnistumisesta. Käy sen jälkeen läpi, mitä hyvää tästä jäi käteen ja kirjaa se ylös. Jatka samaan malliin seuraavan kuukauden ajan. Samaa voi kokeilla vaikka tiimissä!

Kerro sitten minulle, muuttuiko mikään?